Drowned in the moonlight, strangled by her own bra

27.12 The Princess flew away to her galaxy far, far away to never return.
To be honest, my heart and life shattered to pieces when I heard about her passing. She took a piece of us all with her.
Carrie helped me to find myself. Because of her many people are now more confident about their mental illnesses. She showed us it's okay to not give a fuck. She meant so much to me and to people around the world.
She was part of my everyday life. She tweeted often and also liked my tweets couple of times and I'm personally very grateful of that, bc she knew I exist. Of course she did like and rt so many tweets that my likes "weren't that hard to get", but still it means much to me.

She was so brilliant human being. The hero of people with mental illnesses. And to the very end, she was funny, reckless, sassy, loving and a little bit crazy. If someone asked me who I wanna be when I grow up, the answer would be Carrie Fisher.

I don't really have words anymore. My mind is empty, it hasn't progressed this great grief yet. My thoughts are with Todd and Billie they have some hard times now, bc Debbie Reynolds (Carrie's mom) too passed away 28.12. Also Mark, Harrison and other family and friends are in my thoughts. May the force be with you all.

I wanna cherish her memory and here is the best of Carrie (in my opinion)

Carrie's best tweets 1

Carrie's best tweets 2

Rest well darling, we miss you a lot

Coldplay 3.7.2016

Heippa!

Olin siis heinäkuussa Coldplayn keikalla ja olihan se ihan mahtava. Suurin keikkamasis ikinä, johtuen varmaan siitä, että niiden biisit on mulle niin henkilökohtasia.

Matka alkoi sunnuntai aamuna, kun lähettiin iskän kanssa ajamaan Tampereelle hakemaan setää kyytiin ja siitä sitten kohti Helsinki-Vantaata. Mentiin siis lentokoneella, koska se nyt sattui olemaan helpompaa ja halvempaa.
Lento kesti sen 45min ja sitten Arlandasta 20min Tukholman keskustaan Centralstationille, josta käveltiin meidän hotellille. Jätettiin tavarat sinne, otettiin kaikki tarvittava keikalle mukaan ja lähettiin läheiseen mäkkiin syömään, jonka jälkeen ostamaan pendeltågiin lippuja. Sillä sitten matkustettiin Solnaan ihan Friends Arenan viereen. Siihen oli tullut suuri ostoskeskus ja käytiinkin siellä katselemassa vähän, jonka jälkeen mentiin ostaan pakolliset keikkapaidat ja sitten jonottamaan. Jonotettiin joku reilu tunti ja sitten päästiin sisälle. Meillä oli permantopaikat ja iskä ja setäni ei halunnut ihan sinne ihmisten keskelle tulla niin menin sinne sitten itse. Kerkesin siinä vielä istuskelemaankin ja tutkiskelemaan portilla jaettua Xylobandia ja love-pinssiä. Lämppäreinä oli Alessia Cara ja Birdy.

Sitten tuli se kauan odotettu hetki. Chris Martin livenä mun edessä. Oh my god. Biisilista löytyy tästä. Oli siellä se Heroeskin. Voi kun ei meinannu kyyneleet loppua millään. Keikka oli kyllä paras hetki kesästä.

Keikan jälkeen sille yhdelle pienelle junalaiturille oli kauhee ryysis ja odotettiin siellä puristuksissa reilun tunnin verran ja kun päästiin junaan niin olin vielä enemmän puristuksissa. Paniikkikohtaus alkoi puskea lähemmäs ja lähemmäs ja nestehukkakin siinä riesana kaiken lisäksi. Päästiin kuitenkin ehjin nahoin hotellille ja siellä join ja sitten nukkumaan.

Kerkesin siinä maanantaina vielä käymään parissa kaupassa tossa Tukholman keskustassa ennenkun junalla Arlandaan ja sieltä lentokoneella Suomeen. Kotimatkalla pysähdyttiin Myllykukossa syömässä.

Ostokset oli siis Monkista ja Hollisterista

Hollisterista ihan tällänen plain (ale) t-paita

Monkista tällänen kiva mekko, jota käytinkin Johannan rippijuhlissa.

Lila xyloband ja love-pinssi

Puhelinlaatuja, mutta tässä pari videoo keikalta!

Xx Sara